”Minun ja kolmen koirani, Iran, Vinkan ja Fougan, kesä menee hyvin pitkälti tien päällä, koska tarkoituksena on kiertää kesän aikana kaikki Suomen maakunnat. Maakuntakierroksen kolmas kohde oli Enontekiön Hetta ja odotin sitä innolla, koska käsivarren Lapissa jokin vetää erityisesti puoleensa.
Päivä 1 – Ensivaikutelma Hetasta ja Jyppyrän näköalapaikka
Saavuimme perille Hettaan. Kylällä näkyi yllättävän paljon ihmisiä ja kävinkin ensimmäisenä kaupassa ostamassa välipalatarvikkeita. Kylän läpi ajaessani, matkalla majoituspaikkaamme Hetan kodalle, ehdinkin tehdä jo pikakartoituksen kylän palveluista ja ulkoilureiteistä. Tälle päivälle halusin valita jonkin suhteellisen helposti saavutettavan kohteen, koska koirilla oli pitkä matka takanaan. Niinpä Tunturi-Lapin luontokeskuksen pihasta lähtevä reitti Jyppyrälle (n. 2km) valikoitui päivän nähtävyydeksi.
Kävimme Hetan kodalla huoltotauolla, eli juotin koirat ja kannoin tavarat autosta kotoisaan mökkiin, joka olisi tukikohtamme tämän viikon ajan. Ikkunasta oli upeat näkymät järvelle ja yöttömän yön ilta-aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Hetan kodan sijainti oli idyllinen ja järvi näkyi lähes joka suunnasta, mihin katsoi.
Lähdimme kapuamaan Jyppyrälle hyväkuntoista ja selkeästi merkittyä luontopolkua pitkin ja noin vartin kapuamisen jälkeen oltiinkin jo huipulla! Näkymä yllätti – edessä näkyi järvi ja Pyhäkero, takana Tunturi-Lapille tyypillistä maastoa silmänkantamattomiin. Viivyimme huipulla hetken, laskeuduimme alas ja lähdimme Hetan kodalle lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Päivä 2 – Seikkailu Pöyrisjärven erämaassa
Lähdimme majapaikastamme kohti Näkkälää ja alle puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme parkkipaikalle, josta lähtee merkitsemätön reitti kohti Pöyrisjärven erämaata. Alkumatkan kuljimme mönkijäuraa seuraten, mutta pian jo poikkesimme omille teille kompassin varassa. Vastassa oli melko voimakkaasti virtaavan joen ylitys, josta kahlasin pentu Fouga sylissä isompien hypätessä itse. Matka jatkui kohti Pöyrisjärven erämaata, suuntana Jierstivaaran huippu.
Ylitimme yhden pienemmän suon, mutta pian edessä oli jo toinen, isompi suoalue. Etsin sopivaa ylityskohtaa ja yritimmekin yritystä monesta eri paikasta, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Hetken istuin kivellä kengät märkänä ja pohdin seuraavia toimenpiteitä. Tässä kohtaa aikaa oli kulunut jo 2,5 tuntia ja luovuttaminenkin kävi mielessä.
Lyhyen evästauon jälkeen päätin yrittää uudestaan ja hetken kuluttua ylitys onnistui mättäältä toiselle hyppimällä. Ei mennyt kauaakaan, kun edessä oli uusi suo. Jälleen etsittiin tovi sopivaa ylityspaikkaa. Kompassikin oli jossain kohtaa tippunut taskusta, mutta sattumalta löytyi vielä.
Kun suossa rämpiminen loppui, alkoi nousu Jierstivaaran huipulle. Nousu sujui melko helposti – maastossa ei ollut suurempia haasteita ja koirillakin riitti vielä virtaa. Huipulla ihailin maisemia hetken kovassa tuulessa, kunnes lähdimme laskeutumaan ja otimme suunnan kohti parkkipaikkaa.
Jierstivaaran juurella Vinka löysi jäljen, ja koska suossa rämpiminen ei enää houkutellut, päätin antaa sille mahdollisuuden. Vinka lähti johdattamaan meitä oikeaan suuntaan, mutta ihan eri reitille. Meno vaikutti varmalta, joten jatkoimme Vinkan jäljellä. Olimme kulkeneet pitkään ilman yhtäkään suon ylitystä, ja pian reittikin alkoi muistuttamaan jo etäisesti polkua. Ei aikaakaan, kun kuljimme jo ihan oikeaa polkua! Sen päästä löytyikin mönkijäura, jota pitkin pääsimme 6,5 tunnin seikkailun jälkeen takaisin autolle.
Hettaan palatessa hain grilliltä itselleni iltapalaa ja kävimme kaikki väsyneinä nukkumaan, seuraavan päivän seikkailua odotellessa.
Päivä 3 – Rentoa retkeilyä lintutornilla ja Hietajärvellä
Aamulla heräilin rauhassa ja söin aamupalaa. Tälle päivälle halusin jonkin kevyemmän retken, koska Fouga on vasta pentu, enkä halua rasittaa sitä liikaa.
Niinpä kävimme ensin katsomassa Hetan kupeessa sijaitsevaa Sotkajärven lintutornia, jonka jälkeen suuntasimme kohti Ketomellaa. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kulkeva 3km retkeilyreitti Hietajärvelle vaikutti täydelliseltä tähän päivään. Koska oli lämmin päivä, myös uintimahdollisuus koirille oli plussaa.
Maasto oli helppokulkuista, ja näimme muitakin seikkailijoita. Pian saavuimme upean Hietajärven rantaan, jossa viihdyimmekin pari tuntia. Söin eväitä koirien touhutessa samalla rannalla, Vinka uskaltautui uimaankin. Siitä lähdin tyytyväisten koirien kanssa kohti parkkipaikkaa ja takaisin Hetan kodalle viemään koiria iltapalalle ja nukkumaan.
Päivä 4 – Pyhäkeron huiputus
Heräsimme koko porukka hieman muita päiviä aiemmin ja tein koirien kanssa lyhyen aamutreenin Hetan kodan pihassa. Fouga ja Ira jäivät lepäämään, koska tarkoituksena oli kiivetä Pyhäkerolle, ja ajattelin lepopäivän tekevän molemmille hyvää. Hetan kodalta sain avaimen Mustavaarantien puomiin. Tietä pitkin pääsee autolla suoraan noin kilometrin päähän Pyhäkeron autiotuvasta. Hetan kodalta saa myös venekyydin Hetta-Pallas vaellusreitin lähtöpisteeseen!
Lähdimme parkkipaikalta reitille, ohitimme autiotuvan ja jatkoimme hyväkuntoista ja selkeästi merkittyä reittiä pitkin kohti huippua. Nousu oli pitkä ja loiva, ei siis mitenkään erityisen raskas. Ilma oli lämmin, eikä huipulla tuullut juuri ollenkaan.
Näkymät olivat jälleen upeat, Tunturi-Lapin lähes koskematonta luontoa silmänkantamattomiin. Viivyimme huipulla hetken, kunnes lähdimme laskeutumaan. Vinkalla oli vielä melko paljon virtaa ja se teki laskeutumisesta astetta raskaampaa, koska vetovaljaista vyötäröllä kiinni olevaa koiraa sai hieman jarrutella.
Illalla Hetan kodalla tein avotulella halloumiburgereita, ja koirat saivat niistä tietenkin osansa. Kävimme kaikki tyytyväisinä nukkumaan – huomenna olisi edessä vielä yksi seikkailu ennen kotiinlähtöä.
Päivä 5 – Ripaus kulttuurihistoriaa ja viimeinen silmäys Tunturi-Lapin maisemiin
Aamu meni tavaroita pakatessa. Puolen päivän jälkeen lähdin katsomaan Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttely Tunturi-Lapin ja saamelaisuuden historiasta. Myös Lauri Pappilan lintuja oli luontokeskuksessa esillä.
Luontokeskuksen parkkipaikalta lähtee useita luontopolkuja, pituuksiltaan 2-18km. Valitsin näistä 4km reitin, jota lähdimme kulkemaan. Reitti oli jälleen hieno! Jätin vieraskirjaan nimet, otin viimeiset kuvat ja lähdimme kotia kohti.
Viihdyimme Hetassa hyvin ja varmasti tullaan uudestaankin! Paljon ehdimme näkemään, mutta paljon jäi vielä näkemättäkin. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut reissu!”